Illalla hevoshullu, päivällä hevostarvikehullu

Ratsastus ja hevoset seuraavat Annika Vuokilaa 24/7, mutta se ei heppafania haittaa.

Annika 10-vuotiaan orinsa, Ludvigin kanssa.

Tavaratalon lemmikki- ja hevostarvikeosastolla kilisee. Osaston vastaava, Annika Vuokila, lajittelee hevosenkenkiä ja täydentää hevostarvikehyllyjä.

- Täällä on niin monenlaista tavaraa, että täydennettävää riittää, naurahtaa Annika laittaessaan kultakengät siistiin riviin.

On saappaita, raippoja, kannuksia, turvaliivejä, satuloita, huopia, korvahuppuja, kypäriä…

Lista jatkuu, mutta samalla tulee ilmi, että Annika tietää, mistä puhuu. 29-vuotias torniolainen on ratsastanut pienestä tytöstä lähtien – aina siitä asti kun hevoskärpänen puri ja purema tuli jäädäkseen.

- Olen aina ollut hevostyttö. Tai no, hevoshulluhan mie oon, hymyilee Annika, jolla on ollut omia hevosia yli kymmenen vuoden ajan.

Kaikki on työstetty itse alusta asti ja hevosten erilaisia luonteenpiirteitä on opittu matkan varrella. Ensimmäinen oli Lieske, friisiläinen tamma, jonka kanssa opittiin kunnolla ratsastamaan.

- Ei kannata luovuttaa jos se ei heti onnistu. Kun opettelee rauhassa eikä ole liian ankara itselle niin kyllä se sieltä tulee.

- Mulle ratsastus on aina se ykkösasia ja tietysti hevosen työstäminen. Toiset pitävät hevosten hoitamisesta eikä ratsastaminen ole se pääasia, mutta tykkään tehdä töitä hevosen kanssa niin, että saamme yhteisen sävelen ja harmonian.

- Kun teet oikeanlaista työtä, se näkyy kaikessa: hevosen ulkomuodossa, käyttäytymisessä ja mielialassa.

Tallilta tavarataloon

Ratsastusta onkin harrastettu vuosia, tallilla käyty päivittäin ja ratsastettu aina sen verran, että hevonen tuntuu hyvältä ja työskentelee rennosti. Annika painottaakin, että vain rento hevonen oppii. Joskus tunnissa, joskus 15 minuutissa. Toinen tärkeä asia hevosurheilussa on monipuolinen oppiminen.

- Aina ei tarvitse olla hevosen selässä. Kannattaa katsoa todella paljon, kun muut ratsastavat ja analysoida, mutta ei arvostella. Aina oppii uutta kaiken tasoisilta ja ikäisiltä ratsastajilta. Rio olympialaisissakin oli ratsastajia, joiden ikäluokka oli päälle 60 eli kyseessä on erittäin monipuolinen, mutta vaativa laji.

- Ei kannata luovuttaa jos se ei heti onnistu. Kun opettelee rauhassa eikä ole liian ankara itselle niin kyllä se sieltä tulee. Pääasia on, että hevosta opetellaan käsittelemään oikein ja tässä myös hyvän ratsastuskaluston tärkeys tulee esiin.

Kuusi vuotta Centtilän tavaratalon hevososastolla työskennelleenä ja joka päivä töiden jälkeen tallilla käyneellä Annikalla on ollut sananvaltaa osaston tarjontaan, joka on vuosien saatossa laajentunut yhä monipuolisemmaksi.

- Asiakkailta tuli paljon kyselyitä ja alueella on selkeästi tarvetta hyvälaatuisille, mutta edullisemmille ratsastus- ja ravitarvikkeille, joten niitä me haluamme tarjota lajista kiinnostuneille, kertoo Annika.

Illalla suuntana on hevostalli, mutta päivällä Annika työskentelee Keminmaan Centtilän hevostarvikeosastolla.

- Kypärät, saappaat, hevosenkengät, ravinteet, kaikki on kuluttajille sopivaa ja minusta on mukavaa neuvoa asiakkaita valikoimasta. Varsinkin silloin, kun se hevoskärpänen on tosissaan puraissut ja haluaa tutustua tallivarusteisiin, hankkia oman kypärän ja yleensäkin omat varusteet.

Annika muistaa hyvin, kuinka sitä pikkutyttönä äidin ja papan innoittamana hevosen selkään päädyttiin ensimmäisen kerran eikä oman kypärän ostoa tarvinnut montaa viikkoa miettiä.

- Jo ihan turvallisuussyistä kannatti hankkia oma kypärä. Näin voi olla varma, ettei kypärä ole tippunut ja siten runko vaurioitunut. Myös turvaluokituksissa kannattaa olla tarkkana, muistuttaa Annika.

Kypärien turvaluokitusten ohessa Annika tutustuu uusiin hevosten lisäravinteisiin, rehuihin ja ravipuolen varusteisiin, mutta kellon kohta lyödessä neljä vain yksi asia on mielessä. Tai no kaksi.

- Pian pääsee tallille ja pitää muistaa ostaa uudet ratsastushanskat.